20170923_192348%5B1%5D.jpg

 

 

Synkemmäksi käy polku jota kuljen.

Kuulen naurua ja iloa, kuin sumun takaa.

Suru pitää minua vieraanaan,
puristaa kättäni ja rintaa.

Olen turta.

Jumalani miksi minut hylkäsit?
Ethän voi hyljätä, 
kun en koskaan sinuun uskonut.

Mikä on minun lohtuni?

Se että tuuli vie murheeni,
meri hukuttaa suruni,
muistot luovat valoni
ja 
rakkaus peittelee minut.

Minun lohtuni
ovat ne ihmiset,
jotka antavat minun olla
ja silittävät päätä
eivätkä valehtele onnesta jota ei enää ole.

Minun lohtuni ovat kohtuni hedelmät,
kiitollisuuteni ja se että uskon huomiseen.

Minä rakastan
Minä rakastan elämää.
Kiitos ihan kaikesta,
tästäkin.