kuva3.jpg

Arvosteltavaksi asettuminen, ei ole koskaan kuulunut valintoihini kun on kyse luovuudesta. Arvostelluksi ja arvioinnin kohteeksi joutuu ollessaan avoimesti luova ja osoittaa ajattelevansa eri tavalla kuin useat.

Luovuus on minulle mahdollisuus löytöretkeillä värien, muotojen, materiaalien ja tekniikoiden lomassa. Luovuus on ominaisuus minussa ja sillä on oma nälkänsä sekä elinkaarensa.

Luovuus on leikkiä, leikillisyyttä, iloa ja rakkautta, vaikka se on kepeää on se vakavasti leikkimielistä. Luovuus on omien lahjojen arvostamista, oman itsensä kunnioittamista ja etsimistä.

Harvoin kykenen poissulkemaan luovuuden osa-alueita toisistaan: kirjoittaessa saattaa syntyä tarinoiden lomaan runoja, satuja tai vain kielikuvia jotka inspiroivat kuvallista maailmaani. Työni ja toteutukseni valikoituivat aina sekatekniikoiksi ja poikkitaiteelliseksi iloitteluksi ja miksi ei, jos minä pystyn siihen. Jos minulla on kapasiteettia, pitäisikö minun vain muiden iloksi ”pysyä lestissäni”.

EN ole koskaan ymmärtänyt miksi pitää keskittyä yhteen osa-alueeseen ja olla professionaali vain yhdellä alueella. Mainoita esimerkkejä luovuuden voimasta ovat herra Michelangelo ja Leonardo da Vinci. Mielen vapaus on vapautta parheimmillaan ja uteliaisuus parhainta rakkautta elämää kohtaan. 

 

Rajat ovat rakkautta, mutta missä määrin? Milloin rajoista tulee vankila ja lokeroinnin väline?