torstai, 9. marraskuu 2017

Me kaksi

ku5.jpg'





Olen sinun kanssasi yksin,

kuin kaksi todellisuutta vieri vieressä.

Sinä päätät ja minä en tottele.

Me kaksi,

hukkaamassa elämän suloisinta aikaa.

lauantai, 21. lokakuu 2017

Sinuun minä luotan

 

WP_20141124_0192014120109095220141202063

 

 

 

Voitko suudella minua pehmein huullin,

karhein käsin silittää selkääni,

sillä minä kehrään sinulle.

Voitko kielelläsi kosketella 

rintojeni kaarta. 

Saat minut jälleen 

huipulle ja yhä ylemmäksi, 

missä nautinto sykkii kehossani villisti.

Sinuun minä luotan,

sinun kätesi ovat  yhä vahvat

karheat.

Vieläkin rakkaat.

perjantai, 20. lokakuu 2017

Pyöveli

20170927_171324%5B1%5D.jpg











Minä,
kiltin näköinen pöyveli,
leikkaan ylpeideltäsi pään irti.
Sinä koulutit minut ja minusta tuli häijympi kuin itse olet.
Kuvittelitko 
että kaikki kiltit ihmiset kumartavat sinua.
Musta, synkkä ja iloton ihminen. 
Kuvittelitko oikeasti,
että sinulla on oikeus valjastaa viattomuus.
Sinä olet silmissäni mätää, 
enkä minä usko Jumalaasi.
Sinä olet arvaamaton ja heikko, 
häilyväinen häijymieli.
Sairas otus.
Et tiedä
kenet haastoit kaksintaisteluun.
Minä en ole oppinut luovuttamaan haastajan edessä.
Taistelija, 
sellaiseksi minut kouli,
juuri sinun kaltaisesi ihmiset.

torstai, 19. lokakuu 2017

Pikkuvanha

Lomogram_2012-12-30_10-46-35-AM.jpg


Kauan  sitten syntyi pieneen 80-luku  kylään lapsi.  Hän oli  herkkä ja aina huolissaan oleva taapero. Usein hän oli mielellään omassa maailmassaan, eikä niin välittänyt muiden seurasta. Hän oli oppinut siihen ettei tässä maailmassa ollut ketään joka häntä voisi ymmärtää ja mielellään hän istuikin komerossa muilta piilossa.Komero oli hänen turvapaikkanssa, heti imurin kyljessä. Piilosssa ollessaan hänellä oli omat seikkailunsa ja toisinaan hän jopa nukahti piilopaikkaansa. Lapsella oli oma salainen ja sisäinen maailmansa, jota hän ei osannut  käsitellä. 

Tämä lapsi kuvitteli, että kun hän nukahti sänkyysä, hänen perheensä muuttuisi hirviöiksi ja että hän olisi hirviöiden vankina. Lapsi oli toisinaan yksinäinen ja masentunut. Koska hänen oli oltava reipas, hän oli sitä vastentahtoisesti. Hän vihasi päiväkotia ja kodin pihaa, jossa lapset kiusasivat. Hän oppi olemaan aikuisten kanssa, koska he eivät kiusanneet. Pikkuvanha, se hän oli nimeltään.

Pikkuvanha kasvoi, hän oppi kirjoittamaan, piirtämään ja maalaamaan. Hän oppi kuvaamaan sisäistä maailmaansa. Maailman surua hän eli peittääkseen oman surunsa. Hän ahmi surua  ja oireili monilla tavoilla, mutta siihen aikaan se kuului osaksi nuoruutta. Pikkuvanhalla oli salainen tehtävä: junareittien tutkiminen ja jäähyväiskirjeet.  

Maailma oli Pikkuvanhan elämisen kannalla ja tarjosi hänelle oljenkorsia, ensin hyvän ystävän, joka opetti vahvuutta uskaltaa olla hän joka on. Taide ja runous,siellä Pikkuvanha oppi sanoittamaan tunnemaailmaansa, värittämään puhuttua kieltä. Hänen kohdalleen sattui ihmisiä, jotka kaikki ihan hiukan työnsivät häntä etennpäin. 

Kaikki se irtiotto, vanhojen siteiden irtileikkaaminen ja irottautuminen oli tarpeellista. Kaikki se oli välttämätöntä, jotta Pikkuvanha pääsisi menneisyydestää eroon ja saisi kasvaa puhtaalla alustalla, eikä menneisyytensä varjossa.

Pikkunvanha oli pitkään hukassa itseltään, hän ei tiennyt kuka oli, kuka halusi olla tai mihin hän olisi matkalla.

Pikkuvanha oli siitä erikoinen ilmestys, että häntä on aina haluttu kiusata. Hänen maailmaansa on aina joku halunnut häiritä. Vielä aikuisiälläkin Pikkuvanhaa on kiusattu ja hänen maailmaansa on yritetty sabotoida. Pikkuvanha ei ole koskaan keskittynyt siihen miten ihmiset hänet näkevät ulkoa käsin, hän ei ole kovin tietoinen itsestään, sillä tänäkin päivänä hänen sisäiset maailmansa saavat hänen huomionsa. Pikkuvanha elää uskollisena omille unelmilleen, sillä ne eivät koskaan pettäneet häntä. 

Monet ihmiset kyllä pettivät Pikkuvanhan. Monet jättivät hänet selviytymään yksin ja siitä hän oppi, että vaikeina hetkinä on selvittävä yksin. Hän oppi katkaisemaan suhteet ihmisiin seviytykseen vaikeuksista, hän oppi ettei tarvitse ketään selviytyäkseen. Eikä hän pyydä apua, sillä hän osaa selvitä itse. Hän oppi että yksinäisyyden sietäminen on elämässä tarpeellista, sillä vaikeuksien hetkillä, kukin taistelee yksin demoniensa kanssa. 

Pikkuvanhan sielu on arpinen. Hän on epävarma ja haavoittuva. Häntä on haavoitettu ja hän on haavoittanut. Pikkuvanha on oppinut taistelemaan ja oppinut katkaisemaan kanan kaulan. Hän on oppinut ettei kukaan ole tarpeeksi luotettava, jotta voisi jakaa sen maailman, jossa hänen sisäinen pieni lapsi istuu yhä komerossa. Kylmä metallinen imuri vierellään

Pikkuvanha elämänsä keskivaiheella ymmärsi, millainen siunaus on oma sisäinen rikas maailma. Pikkuvanha oivalsi, että juuri se on jotakin, mitä ei kaikille  ole suotu. Hänellä on yhä taito pitää kädestä omaa sisäistä lastansa, vaalia ja rakastaa lapsen autenttista maailmaa.

Pikkuvanha, hän joka taisteli tiensä aikuisuuteen.

keskiviikko, 18. lokakuu 2017

Isä

20171018_094014%5B1%5D.jpg

 

 

Isä,
En varmasti kovin usein ole sanonut että rakastan sinua. 
Minä rakastan.
Olen aina pikkuinen tyttösi, pidän sinua kädestä.
Pidän sinua kädestä, nyt kun sinä olet heikko ja särkyvä
kun kyyneleet huuhtovat kasvojani.
Minä itken ja itken ja itken,
ymmärrän että kyyneleet ovat ylellisyyttä,
ymmärrän että ne ovat rakkautta
ja
pelkoa
Minä itken,
koska en muuta voi

  • Makiainen : tavallinen lukihäiriö-ihminen, jonka syvin olemus on sietämätön keveys. Elämä opettaa - aina.

    Olen pahoillani, että saatte luettavaksi tekstin täynnä virheitä. Korjaan ne aina kun ja jos huomaan tehneeni virheen. Kiitos ja etenkin anteeksi: olen virheitä täynnä.

  • Kuvallinen maailmani